Näkemällä uutta saan kaikesta tolkun

Kirjotan isol seinään tääl on oltu
Näkemällä uutta saan kaikesta tolkun
Mä kävelen kotiin joka kerta eri polkuu
Katon maisemii ja astun jalat solmuun

Oulussa terassilla (kahvia vain). Juna kotiin lähtee parin tunnin päästä. Kotiin? Yksi olennainen osa pyörämatkaa on, että joka ilta pitää löytää uusi koti. Ja rakentaa se. (Kotiin riittää täydellisesti teltta, suihku ja ruokaa.)

Sitten, kun koti on löytynyt, kaikki on hyvin.

Seuraavana aamuna koti puretaan, tavarat pakataan. Vaikka pakkausrutiinit on yksi seikka, mihin huonoina päivinä hieman kyllästyy, se helppous, jolla teltan laittaa kasaan on aina tuntunut hyvältä. Ja että sitten kodin kohta on taas yhtä tyhjä, kuin se oli eilen siihen tullessasi.

Tulla ja lähteä, jättämättä jälkeäkään itsestäsi, muuta kuin ehkä joidenkin tapaamiesi ihmisten mieleen.

Ilman teknisiä ongelmia olisin ajanut ehkä päivän pidempään, joko Kajaaniin tai jonnekin Kalajoen seudulle. Takavanteen pinnat soivat jo eri korkeuksilla kuin kitaran kielet (ja yksi siis katkennut) ja vanteen vipattaminen ei ole ainakaan vähentänyt takarenkaan kulumista. Tänäkään vuonna rengas ei ole puhjennut kertaakaan, mutta ulkokumin kestoikä on näemmä noin 4000 km. Kahta kesää ei samalla mennä, nykyinen oli ostettu muistaakseni jostain Etelä-Ruotsista viime vuonna.

2300 km pyöräilyä ja nyt tuntuu, että kotoa pari viikkoa sitten lähti eri ihminen. Ja, että reissu oli hyvin lyhyt.

En mä tahdo uskoo todeksi
Joka lähtöön ja meistä on moneksi
Ei oo olemassa pelkkää hyvää ja pahaa
Yks kulttuurin muutos, mielen suuri ahaa
Moni moni
Moni moni monimuotosii

http://www.youtube.com/watch?v=-XqJRALc2KQ

[blogin otsikot: Asa- Monimuotosii]

Seuratkaa mun kulutusta

Aamiaiseksi yksi riisifrutti (omena-kaneli) ja aikaisin liikkeelle. (helteen etuja; teltasta haluaa pois jo kahdeksalta) Sitten 93 km tiukkaa vääntöä (vastatuuleen, tietysti) ja ensimmäinen taukopaikka. No niin, käsi ylös: jos “aamiaisen” jälkeen ei ole muuta kuin juonut, niin kuinka moni muu ottaisi tässä vaiheessa listalta _ison_ kebab-annoksen?
Kun olin syönyt kaksi kertaa niin paljon kuin olisi tarvinnut, lautasella oli vielä normaalin annoksen verran jäljellä. På riktigt, siinä oli varmasti salaatin ja 700 gramman ranskalaissatsin päällä kilon verran kebablihaa.
Ihan hyvää oli, mutta jätin jälkiruokaviinerin syömättä ja tyydyin pelkkään kahviin.
Iltapäivä oli sitten lähinnä henkisesti raskas, kun jouduin ajamaan Iihin 1,5 tuntia nelostietä, jolla vallitsee viidakon lait. Ainoastaan pienin sallittu nopeus on merkitty liikennemerkein. (das ist: pyöräilijää ei ole olemassa. Kaipaan nyt jo viehättäviä seutuja kuten Inari ja Kemijärvi.)

Ympäristö päästöytyy

Ne vie mut huomiseen

Tekeeköhän nuo etulaukut sen, että tänä vuonna on tullut paljon enemmän ihmisiä kyselemään millaisella reissulla olen? Ja ihan mukavia juttelevat, muutakin kuin että paljonko ajan päivässä.

Ajattelin, että nämä viimeiset päivät olisivat rauhallista lipumista etelää kohti, mutta ainakin tänään tuuli piti huolta siitä, että sai kyllä kiskoa ihan tosissaan.

Eilen arvoin varmaan tunnin lähdenkö Kuusamoa vai Ranuaa kohti, mutta lopussa oleva takarengas sitten ratkaisi, että en uskaltanut lähteä enää kovin korpeen. Ratkaisu taisi olla oikea, sillä nyt illalla huomasin takavanteesta sitten ekan pinnan olevan poikki ja vanne vemputtaa aika pahasti. Ei hyvä. :/ Saas nähdä, pystynkö nilkuttamaan pyörällä vielä jonnekin Ouluun asti, josta pääsisi sitten junan kyytiin.

Ai niin, meinasi unohtua tuon pyöräongelman takia, että tapahtuihan tänään varustepuolella jotain kivaakin: löysin maantien pientareelta bufferin! Ihmisellä ei ole koskaan liikaa buffereita.

Kirjotan isol seinään tääl on oltu

Tuuli hidasti taas matkantekoa merkittävästi, mutta pääsin silti leiripaikkaan jo viiden maissa, mikä on turhan monena päivänä venynyt parilla tunnilla..

Päivän muista-harrastuksista-tuttujen-kohteiden bongailussa oli vuorossa Luosto, jossa oli paarmoja pakenevia poroja ja jälleen kerran oikein maittava ja edullinen lounas.
Millaisenakohan tjockiksena täältä tulen takaisin, hyvin on ruoka maittanut.. Juuri äsken aloittelin iltapalaa syömällä kokonaisen patongin (+meetvurstia) ja litran lakritsijäätelöä.

Kaikki tapahtunu ennen

Nähtyäni sääennusteet, tarkoitus oli lyhentää päivää, mutta kun aiotusta leirintäalueesta ei näkynyt merkkiäkään, jatkoin sitten Sodankylään asti.

Eipä tämä silti hassumpi tapa ollut viettää maanantaipäivää, koko päivän pystyi menemään lyhythihaisella jo nytkin. Urheilullisuuttakin oli sen verran jäljellä, että aamumunkki piti käydä syömässä Kaunispään huipulla.

“Pyöräteitä” ei matkalla ole juurikaan joutunut ajamaan, mutta ne vähät pätkät esim. Altassa ja nyt S-kylässä ovat kyllä muistuttaneet millainen paholaisen keksintö ne on. Miten niitä oikein aiemmin kesti niinkin paljon?

Pohjoismaiden yhteinen Camping Card on Ruotsissa tosiaan pakollinen, norjalaisia se ei voisi vähempää kiinnostaa ja Suomessa sillä saa yleensä 2 € alennuksen.
Tämä on aika kiva harrastus.

Moni moni moni moni

Taas oikein hyvä päivä. Muotkalla pilkahteli aurinko ja lounasharjus oli maukasta lähiruokaa (“ukki pyytää niitä verkolla tuosta **järvestä”).
En ollut aikaisemmin tajunnutkaan miten kaunista Inarin seutu on ja vierailu saamelaiskeskuksessa oli mainioine munkkeineen samaa tasoa (lähes) Karasjokin vastaavan paikan kanssa.
Näin on edetty:
113 km / 4:24 h Umeå
143 km / 5:48 h Skellefteå
141 km / 5:47 h Arvidsjaur
161 km / 7:33 h Jokkmokk
99 km / 4:52 h Gällivara
207 km / 9:27 h Karesuando
114 km / 5:14 h Kilpisjärvi
173 km / 7:09 h Fosselv
163 km / 7:22 h Alta
160 km / 7:21 h (Porsanger)
109 km / 4:19 h Karigasniemi
140 km / 5:39 h Ivalo